Sitä tuota tätä tuota...

Hirveesti olis sanotavaa mutta ku en osaa pukea äärimmäistä vitutustani siihen muotoon etten sen väärien silmäparien lukemana aiheuttasi minulle ongelmia, niin tyydynpä vaan toteamaan että "työttömän elämä ♥.

Että kiitosta vuan.

Siinäpä olis sit teema viikonlopulle.

Kiitti hei.

Yhtä hymyä. ♥

Loppu hyvin, kaikki hyvin. :) Eipä enää paina aiemmin mainitut asiat mieltä ku reippaana tyttönä nostin kissan pöydälle ja selvitin toisen osapuolen kanssa asioita oikein huolella. Eipä tartte enää miettiä turhaan ja pelätä pahinta koko ajan. Siitä ei ole ku harmia.

   

♥

 Hirveesti tekis mieli kokkailla tänään jotain ihan superhyvää. 8) Kaikkee tekis mieli mut en vaan osaa päättää.. Muutenki on sellanen tosi levoton olo. Väsyttää mut toisaalta tosi pirtee olo. Flunssakin alkaa hepottaa siinä määrin että enää ei ole ku vähän yskä ja nuha. Ja noin se ajatus karkasi ihan kokonaan.. 

Mut oon kyllä aika onnentyttö.♥ Sen verran hyvä hoitsupoika on mulla ollu tässä ku oon ollu kipeenä. On kuulkaas kiikuttanu mulle teetä, kaakaota ja glögia kiltisti valittamatta, teki eilen ihan superhyviä täytettyjä ciabatta-leipiä, jaksanu kuunnella mun valitusta huonosta olosta ja siihen päälle vielä saanu mut tuntemaan itteni ihan rinssessaks (kipeeks prinsessaks kylläki mut ei ollu se pointti). On tuo kyllä aika kiva tapaus. :)

Vois käpertyä sohvan nurkkaan nassuttelee ja kehräämään.. Jos vaikka jonku kivan leffan kattos siihen kylkeen vielä. 

Kiitos hei.

Fiilistelyä(kö?)...

En tiedä miksi, mutta se mun iloinen fiilistely vaihtui siihen että tämä on soinut useaan otteeseen peräkkäin ja se vain jatkaa soimistaan mun päässä..

Ei mulla muuta.

Sairastelua ja turhaa pohtimista..

Mä tosiaankin vihaan sairastamista.. 

Ei ole yhtään mun juttu. Ihan iskee epätoivoinen olo ku tuntuu että tää olo ei helpota sitten millään.

Koko ajan on kylmä tai kuuma ja henki ei kulje. Eipä auta ku juoda vaan paljon kaikkee lämmintä ja toivoa että parantuis nopeesti. Seuraavan kerran on onneks töitä torstaina. Siihen mennessä jos en ole parantunu niin en sit ikinä.

Pahinta tässä sairastamisessa on ehdottomasti se että nyt on aivan liikaa aikaa pyöritellä ja väännellä asioita mielessä. Parista kärpäsestä olen jo onnistunut kehittämään ainakin kaksi laumaa norsuja.

Mutta vaikka kuinka koitan ajatella positiivisesti tai olla ajattelematta ollenkaan niin silti jossain takaraivossa kalvaa tunne, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. 

Ihan on sellainen olo että mun selän takana tapahtuu jotain ja olen itse niin sinisimäinen etten sitä tajua. Tai periaatteessa ehkä vaan kiellän sen. Tai sitten mitään pelättävää ei ole.. Äärimmäisen ärsyttävä tilanne. Pelottaa luottaa ja sit samalla pelottaa se että jos ei luota niin kaikki menee pilalle. On se hankalaa.

No jos ei koita ei myöskään voita.. 

Ehkä mä yritän taiteilla kynttilöihin tulet ja alan fiiistelee hyvää musiikkia. Siihen lisäksi iso muki glögiä, käpertyä sohvan nurkkaan ja ihan vaan olla. 

Näiden biisien myötä mä käperryn sohvan nurkkaan.

Palaillaan. :)

Tyttö ja sen ystävät.

Tästä se kaikki on sillon joskus lähtenyt.. Oltiinpas ihan pikkusia sillon.. :) Hirmu usein tulee muisteltua nykysin noita aikoja.. Sieltä ku sais sen osan edes takaisin. 

Jostain syystä tuli tämä kappale niiltä ajoilta mieleen.. Tuli kyllä monta monta muutakin, mutta tästä biisistä ei ole puhuttu aikoihin... ;) Ihan piti jäädä fiilistelemään.. Pitää ehkä känppikselle vihjata potentiaaliseks karaoke kipaleeksi.. 

Nyt ku alkaa oikeesti tässä aamuhämärässä miettimään ja muistelemaan Kajaanin kavereita niin on oikeesti kyynel silmäkulmassa. Jo pelkästään Noorasta ja sitä myöten pienellä viiveellä Siljasta ja pidemmällä viiveellä Artosta ja Ollista olis niin monet tarinat kerrottavana että pitäs oma blogi jokaista kohden laittaa pystyyn.. Ja Jelli on taas aivan oma lukunsa.. :D 

Ihan karkasi nyt alkuperäisestä aiheesta.. Piti koota jotain mun ja Nooran juttuja.. Yks mikä naurattaa aina on nää meidän surkuhupaisat ekat pöhnät.. Tytöt istu Nooran huoneessa sohvalla keskellä yötä ja joi parit sidukat ja hihitteli ihan kamalasti. Taidettiin pojille siinä parit puhelutkin pikkuhiprakassa soitella.. Liekkö se hiprakka nyt mitenkään kovin aito sit ollu.. 

Ennemmin tulee nuista hiprakoista 2010 Pipefest mieleen. Sillon oon päässyt todistamaan Nooran siinä kunnossa että toivottavasti vielä joskus tulis toinenkin kerta.. Todisteet puhuvat puolestaan. Olemme siis ilmeisesti olleet katsomassa ah niin ihanaa Petri Nygårdia. Alkuperäisessä kuvassahan siis ennen ku rajasin pienemmäksi oli alareunassa teksti www.petrinygård.com.. Että oli vissiin hyvä reissu..

Toivottavasti näitä hyviä reissuja tulee vuosien saatossa vielä monet lisää että on mitä vanhana muistella. Ja jos joudutaan vanhainkotiin joskus niin toivottavasti samaan että voidaan kiusata nuoria hoitajapoikia (??) ja aiheuttaa pahennusta hautaan asti.

Mut onneks ollaan niin v*tun cooleja niin meillä ei tuu olee elämässä mitään hätää. ;)

Noola on palas ku sitä ei vie valas.  <3

Tästä se sit lähee...

Pitkään on ollut suunnitteilla alkaa kirjotella blogia ja nyt sain aikaiseks. Alkuperäinen aihe kylläkin kärsi aika pahasti heti muuton jälkeen. Tarkoituksena oli siis kirjoittaa siitä miltä tuntuu asua vieraassa kaupungissa johon on muuttanut miehen perässä, yhteiselosta ja onnellisesta arjesta jne. Noh.. Ei menny niin ku elokuvissa.... Ero tuli vajaa pari viikkoa muuton jälkeen mut täällä ollaan vieläkin ja asiat rullaa paremmin ku koskaan. :D 

Paavo Väyrystä lainaten " huonomminkin olisi voinut käydä"... Nyt on sentään hyvä duunipaikka mistä tykkään ihan tosi tosi paljon, mukava kämppä ja ihania uusia kavereita. Ja ai niin onhan mulla ihan kiva kämppis... ;)

Suosittelen lämpimästi tarttumaan mahdolisuuteen vaihtaa maisemaa jos sellainen on käynyt mielessä. Itse en ole katunut hetkeäkään. Ainut miinus tietenkin on että vanhat kaverit jäi sinne Kainuuseen mutta niitä pääsee onneks katsomaan ja ne pääsee käymään täällä. Suomessa nuo välimatkat ei nyt kuitenkaan mitään toivottman pitkiä ole..

Puolitoista kuukautta on mennyt kyllä yllättävän nopeasti.. Ja paljon on ehtinyt siinäkin ajassa tapahtua. En olis ihan äkkiseltään uskonu sillon ku nostin kytkintä Kajaanista kohti Seinäjokea että tähän tilanteeseen päädyn. Ensin muutan miehen perässä tänne, saan vakkari työpaikan, eroan ja muutan entisen työkaverin kämppikseksi.. :D Elämä osaa yllättää. Enkä vaihtaisi päivääkään. Lyhyt aika on opettanut paljon. 

Juttelin tuossa äsken puhelimessa yhden parhaan kaverini kanssa. Nooran kanssa ollaan tunnettu vuosia ja ollaan koettu yhdessä monet tyynet ja myrskyt. Silti se tyttö pysyy rinnalla ja siihen voi aina luottaa. <3

Eilen just kerroin yhdestä kommelluksesta kämppikselle mikä todistaa ainakin sen että mä pidän kavereiden puolia viimeiseen asti.. Olin tosiaan 15-vuotiaana käymässä Hämeenlinnassa ja sielä asui yks poika joka oli ollu Nooralle kaikkee muuta ku kiltti. Mullahan meni sit hermot siihen ja otin selvää missä kyseinen herra asuu. Källäilin sen kotiovelle, haukuin sen pystyyn ja lähdin pois. Se ilme! <3 Mun kavereille ei vittuilla! Eikä mulle.. 

Tuolle jutulle jaksaa edelleenki nauraa! :)

Hirmuinen ikävä on kyllä Nooraa ja muitakin saman köörin apinoita. <3 Ehkä me pian plölöillään yhdessä. ;)

Taidan lähteä tässä itkemään ikävääni ja kuivata kyyneleet tyynyn ja nukahtaa kostea tyyny pääni alla. So sad. Ei vaan etsimään oma kone ja kaivamaan salaisista kätköistä erittäin edustavia kuvia joissa pääosaa näyttelee Noora&Kaisa.. Ja ei ku lisäilee tänne niitä.. 

Se postaus jää kyllä huomiseen joten palataan silloin. ;)