Mä tosiaankin vihaan sairastamista..
Ei ole yhtään mun juttu. Ihan iskee epätoivoinen olo ku tuntuu että tää olo ei helpota sitten millään.
Koko ajan on kylmä tai kuuma ja henki ei kulje. Eipä auta ku juoda vaan paljon kaikkee lämmintä ja toivoa että parantuis nopeesti. Seuraavan kerran on onneks töitä torstaina. Siihen mennessä jos en ole parantunu niin en sit ikinä.
Pahinta tässä sairastamisessa on ehdottomasti se että nyt on aivan liikaa aikaa pyöritellä ja väännellä asioita mielessä. Parista kärpäsestä olen jo onnistunut kehittämään ainakin kaksi laumaa norsuja.
Mutta vaikka kuinka koitan ajatella positiivisesti tai olla ajattelematta ollenkaan niin silti jossain takaraivossa kalvaa tunne, että kaikki ei ole nyt kohdallaan.
Ihan on sellainen olo että mun selän takana tapahtuu jotain ja olen itse niin sinisimäinen etten sitä tajua. Tai periaatteessa ehkä vaan kiellän sen. Tai sitten mitään pelättävää ei ole.. Äärimmäisen ärsyttävä tilanne. Pelottaa luottaa ja sit samalla pelottaa se että jos ei luota niin kaikki menee pilalle. On se hankalaa.
No jos ei koita ei myöskään voita..
Ehkä mä yritän taiteilla kynttilöihin tulet ja alan fiiistelee hyvää musiikkia. Siihen lisäksi iso muki glögiä, käpertyä sohvan nurkkaan ja ihan vaan olla.
Näiden biisien myötä mä käperryn sohvan nurkkaan.
Palaillaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti